Ai tämä hylly olikin lastulevyä. Olohuoneen lattia täynnä pahvia, erilaisia kappaleen osia, ruuveja, muttereita ja kasaamisohje. Aviomies puhisee. Näkee, että pikkasen ärsyttää. Taas mentiin samaan lankaan. Pitihän se hylly ostaa, kun oli niin kivan näköinen ja halpa. Siinä sivussa kuusi uutta ihanan väristä pöytätablettia, kruunukynttilöitä, mökille viinilaseja, kylppäriin uusi matto, jota ei vaan voinut vastustaa. Kassan jälkeen hodari, cokis ja tietty maailman paras ja halvin vanilijapehmis. Ja why not pari pakastepussia lihapullia, kun oli tossa tyrkyllä. Näin se Ikeassa menee. Tätäkö ihailen?
Kyllä ja ei. En pidä siitä, että hylly ei ole massiivipuuhylly, joka on ja pysyy kotonamme seuraavat sata vuotta. Toisaalta koska hinta oli niin edullinen, saatan hyvällä omalla tunnolla panna sen kiertoon viiden vuoden kuluttua. Periaatteessa en pidä ajatuksesta, etten pysty kävelemään Ikean halki ostamatta mitään.
Toisaalta pakko myöntää, että spontaanit heräteostokset ovat usein niitä parhaita. En myöskään pidä tuotteiden kokoamisesta eikä miehenikään, mutta koska hän on minua kätevämpi, hän saa kokoamisen kunniatehtävän. Loppu viimein olemme kuitenkin tyytyväisiä, että saatiin hylly edullisesti. Onhan se myös käytännöllinen.
Ruotsalaisuus on merkittävä osa Ikean identiteettiä
Ikean konsepti on nerokas. Se disruptoi aikanaan koko huonekalumarkkinan. Täydellistä kuluttajakäyttäytymisen ymmärrystä ja siitä johdettu liiketoiminnan konsepti. Arjen designia, johon jokaisella on varaa. Hyvin brändätty. Tunteisiin ja tarpeisiin käypää markkinointia.
Eittämättä yksi aikamme globaali sankaritarina, jossa ruotsalaisuus on merkittävä osa Ikean identiteettiä. Sini-keltainen väri, ruotsalaiset tuotenimet, ruotsalainen joulu ja pääsiäinen esillä kaikkialla maailman Ikeoissa. Miksi? Eikö kansainvälisessä liiketoiminnassa olisi ollut viisaampaa valita joku kaikkia kansoja yhdistävä väri ja laittaa kaikki tuotenimet englanniksi?
Kyse on jälleen kerran ruotsalaisten itsetunnosta. Sitä minä ihailen kaikkein eniten. He uskaltavat olla, sitä mitä ovat: ruotsalaisia. He ovat ylpeitä ruotsalaisista juuristaan ja antavat sen näkyä. He vievät ruotsalaista elämäntyyliä maailmalle vahvistaen samalla omaa kansallista omanarvontunnetta.
Asuin kymmenen vuotta Ranskassa ja huvittuneena seurasin, kuinka ranskalaiset ja englantilaiset ystäväni lausuivat ruotsalaisia tuotenimiä. Ihaillen seurasin sitä, kuinka Ikean ruotsalaisuus oli heille jotain mielettömän siistiä. Jotain sellaista, joilla he halusivat osoittaa olevansa erilaisia kuin muut. Jopa näkkileipä oli coolia.
Lisää paikallisia sankaritarinoita
Mitäpä tästä olisi meille opittavaa? Lähes jokainen suomalainen yritys vannoo asiakasymmärryksen ja asiakaskokemuksen nimeen, mutta syntyykö ymmärryksestä menestyviä konsepteja yhtä usein kuin asiakaskokemus on keskiössä yritysten nettisivuilla?
Oma näppituntumani on, että kyllä meilläkin osataan, mutta edelleen meiltä puuttuu rohkeutta uskoa itseemme. Rohkeutta olla isompia kuin olemme. Rohkeutta näyttää suomalaisuutta, savolaisuutta tai pohjoissuomalaisuutta.
Missä ovat paikalliset sankaritarinat? Haluaisin nähdä niitä kaikkialta Suomesta, omaa paikallista identiteettiään ylpeydellä kantaen. En ymmärrä Nokiaa, joka piilotteli aikoinaan suomalaisuutta. Kaipaan lisää Maustetyttöjä. Lisää Kimi Räikkösiä. Lisää Napapiirin sankareita. Lisää Olarin panimoita. Lisää Nokia Areenoita. Lisää Porisuhdeneuvojia. Paikallisuus on globaali trendi.
Aitous myy, niin Suomessa kuin suuressa maailmassa.
